Kesäblogi 2007
Kesäblogi 2007 kertoili kirkon oppaan tunnelmia ja kirkossa tepastellessa mieleen pulpahtavia aatoksia.
Kesäblogia kirjoittivat 6.6.-6.7. ja 17.8. Anna Kerokoski sekä 9.7.-6.8. Jooel Friman.
6.6.2007 TIEKIRKKO
Jaa siis häh, mikä ihmeen tiekirkko? Kirkko, joka on tien varrella? Mutta eihän mihinkään kirkkoon pääse ilman tietä, eivätkö kaikki kirkot sitten ole tiekirkkoja? Tiekirkko tarkoittaakin kirkkoa, jonka ovet ovat kesäisin auki sinua ja muita matkailijoita varten. Toiset tykkäävät tulla kaiken kiireen ja stressin keskellä levähtämään ja hiljentymään. Toiset taas tykkäävät kulkea ympäriinsä ja ihmetellä tämän mahtavan rakennuksen historiaa. Niin ja mikä onkaan parempi tapa esitellä paikkakuntaansa vieraalle kuin viedä tämä kylän keskukseen, kirkkoon.
Näinä helteisinä kesäpäivinä kirkko on myös todellinen keidas, sillä täällä ei lämpötila nouse yhtä korkeaksi kuin ulkona eikä aurinko porota niskaan. Täällä eivät myöskään hyttyset syö eivätkä olkapäät pala punaisiksi. Ja kun vieressä on vielä Unelmatupa, johon pääsee kahville ja jäätelölle, on Ylöjärven kirkko loistava toisenlainen taukopaikka.
Siis... Tervetuloa kirkkoon!:)
7.6.2007 KIITOS!
Kirkostamme löytyy lukemattomia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita ei heti ensi silmäyksellä huomaa. Hienot kolehtihaavit, virsitaulut, penkkien päädyt, tekstiilit, lamput, kauniita yksityiskohtia riittää. Myös elämässämme on suuri määrä hienoja asioita, joita emme edes tiedosta. Työhuolet, stressi, sairaus tai muut ikävät asiat valtaavat helposti koko mielen. Välillä olisikin hyvä pysähtyä miettimään, ovatko asiat oikeasti niin huonosti.
Vaikka jokainen toki tietää, kuinka suuri määrä ihania asioita elämässä on, ainakin itseni kohdalla niillä on tapana unohtua aivan liian helposti. Itsesääli on ah niin helppoa. Siksipä tänään voisimmekin pysähtyä hetkeksi ja nauttia ja kiittää auringosta, linnuista, kesästä, perheestä, ystävistä, kirkosta, oikeastaan kaikesta. Ihania asioita riittää kun vain jaksamme pitää silmät auki!
12.6.2007 MINÄKÖ?
On niin vaikeaa antaa omastaan. Minulla on jo pari vuotta vanha kännykkä, on siis aivan pakko saada uusi. Farkutkin ovat jo aivan kuluneet, ja oma auto olisi kätevä. Mutta tarvitsenko niitä oikeasti? Jos oikein tarkkaan mietin, rehellinen vastaus on että en.
Seurakuntalaiset ovat aikojen kuluessa lahjoittaneet Ylöjärven kirkolle vaikka mitä, mm. alttarivaatteita, käytävämattoja ja kirkkolaivan. Ihmiset ovat halunneet antaa omastaan. Mitä minä voisin antaa? Nyt kun kirkko on jo komeasti pystyssä, voin tehdä paljon hyvää mm. sujauttamalla kolehtiin pari euroa. Kolehdin tuotto menee niille, jotka apua tarvitsevat, kuten kehitysmaihin. Paitsi että voin tuoda iloa ja apua muiden ihmisten elämään, saan hyvän olon myös itselle. Helppo homma.
14.6.2007 LAPSELLISTA
Tänään kirkossa kävi joukko päiväleiriläisiä. Ihmetystä ja kummastusta riitti, kun lapset kiersivät ja tutkivat rakennusta. Harvat tiekirkossa pysähtyneet ovat kyselleet yhtä suoraan ja avoimesti kuin tämän päivän vieraat. Yksikin lapsi kyseli, että ihmeen rautatankoja tuolla ylhäällä on. Ei ollut tullut mieleeni, että kaikki eivät välttämättä ole nähneet urkuja aikaisemmin.
Lapsenmielisen uteliaisuuden säilyttäminen olisikin hienoa. Kunpa voisin olla aidosti kiinnostunut lähes kaikesta ja riemuiten nostaa käteni kattoon kun kysytään kysymys, johon tiedän vastauksen. Eikä kysymyksen tarvitse edes olla sen vaikeampi, kuin että tiedänkö kuka alttaritaulussa oleva ristillä riippuva mies on. Ehkä voisin siis taas ottaa hieman mallia lapsista.
19.6.2007 IKIVANHAA
Nykyisen kirkkomme paikalla seisoi ennen toinen, 1700-luvun loppupuolella rakennettu puukirkko. Siihen kuitenkin osui salama v.1842, ja kirkko paloi maan tasalle. Irtaimistosta saatiin pelastetuksi ainoastaan hopeiset ehtoollisastiat, jotka ovat edelleenkin näytillä kirkon lasikaapissa.
Monet tiekirkossa käyneet ovat sanoneet, että toivottavasti kukaan ei keksi tuhopolttaa tätä kirkkoa. Todellakin, meidänkin kirkossamme on lukemattomia esineitä, joiden arvoa ei voi mitata rahassa. Kirkon lasikaapissa olevia vanhoja Raamattuja katsellessa tulee taas muistettua, ettemme ole ensimmäinen emmekä edes kymmenes sukupolvi, joka kyseistä kirjaa lukee. Kirkkorakennukset vanhenevat ja raamatunkäännökset muuttuvat, mutta ihmisten usko säilyy vuosisadasta toiseen.
26.6.2007 RIPARILLE!
Kirkossa vallitsee täysi hiljaisuus ja rauha. Vain vesialttarista kuuluu pieni liplatus. Rippikoululaisten tullessa konfirmaatioharjoitukseen on yhtäkkiä täysi tohina päällä, kun parikymmentä univelkaista nuorta yrittää päästä pituusjärjestykseen ja löytää sopivia alboja. Harjoituksen ollessa ohi sama rauha palaa yhtä nopeasti kuin oli lähtenytkin.
Kirkossa on käynyt kesäkuun aikana monia jo eläkkeellä olevia ihmisiä, jotka on konfirmoitu täällä. Vaikka kyseisestä tapahtumasta olisi aikaa 50 vuotta, on siitä edelleen tuoreen tuntuisia mielikuvia, joita on mukava muistella. On mielenkiintoista, miten jotkut asiat jäävät pysyvästi mieleen, vaikka useimmat asiat unohtuvat. Oma rippikoulu onkin usein tapahtuma, joka ei nopeasti unohdu.
3.7.2007 KIRKKOLAIVA
Järvellä on mukavaa. Tuuli puhaltaa kasvoihin, ja arkipäivän murheet tuntuvat kaukaisilta. Välillä on hauskaa pysähtyä keskelle järveä laineiden hitaasti kuljetettavaksi.
Ylöjärven kirkossa on kirkkolaiva ”Rauha”. Monet kirkossa käyneet ovat ihmetelleet, miten täällä on kirkkolaiva, sillä yleensä niitä on vain rannikkokaupungeissa. Kirkkolaivamme on pienoismalli 1800-luvulla Näsijärvellä valokuvatusta jaalasta. Se symboloi paitsi ”samassa veneessä” matkaa tekevää Kristuksen kirkkoa myös Näsijärven yli kulkeneen vesitien tärkeyttä. Nykyisin ei tule usein ajateltua, kuinka tärkeitä kuljetusväyliä vesireitit ovat ennen olleet.
6.7.2007 UUTTA&VANHAA
Tämän viisiviikkoisen aikana on ollut jännä huomata, miten uusi ja vanha kietoutuvat kirkossa hienosti yhteen. Sakastissa on vanhojen hirsien vieressä tietokone ja internet-yhteys. Täällä soivat usein urut, mutta välillä myös rummut ja kitarat. Vaikka itse 157-vuotias kirkkorakennus huokuu vanhaa, on seurakunnalla myös aivan uusia toimitiloja. On hienoa, että seurakunta seuraa aikaansa, on nettisivut ja kunnon äänentoistolaitteet ja kaikkea.
On kuitenkin haastavaa saada yhdistettyä vanha ja uusi toimivaksi kokonaisuudeksi. Miten säilyttää vanhoista kirkkorakennuksista huokuva arvokkuus niin, että tulevat sukupolvetkin sen ymmärtävät? Miten pysyä maailman menossa mukana muuttamatta vanhaa alkuperäistä sanomaa? Siinä sitä riittää pienellä ihmisellä miettimistä.
9.7.2007 KOHTAAMISPAIKKA
Vaikka olen astunut kirkkoon lukuisia kertoja asiat eivät ole paljoa muuttuneet kirkossa. Ei myöskään se, että aina kirkon oven avatessani ja sisään astuessani tunnen jylhän tunteen. Johtuneeko se sitten kirkon koosta vai mistä, sitä en osaa sanoa?
Olen huomannut samanlaisen tunteen myös muissa kirkossa kävijöissä, ehkä jokainen tuntee jotain muistoja astuessaan kirkkoon. Oli kirkko sitten tuttu tai ei, monelle tulee silti mieleen konfirmaatio, häät tai jonkun läheisen hautajaiset. Kirkko on hiljentymisen lisäksi myös muistojen kohtaamispaikka. Se on hyvä syy käydä kirkossa, erityisesti tiekirkossa.
19.7.2007 ALTTARI
Kaikissa kirkoissa on alttari ja melkein jokaisessa niistä on myös alttaritaulu, niin kuin Ylöjärven kirkossakin. Vaikka alttarilla tarjotaankin ehtoollista se ei ole ainut syy saapua alttarin läheisyyteen. Kaunis alttaritaulu houkuttelee katsomaan lähemmin. Alttari on alunperin tarkoitettu uhraamista varten, mutta silti nykypäivän ihminen ei useinkaan viitsi uhrata omaa aikaansa alttarilla käymiseen.
Alttari muistuttaa ihmistä siitä, mitä meidän edestämme on annettu. Voisimme me myös siis antaa toisillemme sitä mitä meillä on. Joskus pieni uhraus voi olla toiselle suuri apu. Toisinaan pelkkä käden ojennus riittää, mutta ojennammeko me kätemme apua tarvitsevalle – liian harvoin.
27.7.2007 KUVA
Moni kirkkoon sisälle astuva kantaa kädessään kameraa. Suurin osa haluaa ottaa kuvan kirkosta muistokseen. Kuitenkaan kirkosta otetun kuvan katsominen ei tunnu samalta, jos et olet ottanut kuvaa tai edes käynyt kyseisessä kirkossa. Kirkoissakin on yleensä alttarilla maalaus, kuva, joka esittää Raamatun tapahtumaa tai henkilöä. Mitä nämä kuvat meille merkitsevät?
Ihmisen oma olemus vaikuttaa siihen miten kuvat näemme. Toisen silmien taakse emme pääse. Se miten ajattelemme, näkyy siinä mitä näemme kuvassa. Moni maailman ihme välittyy meille silmien kautta. Silti emme ikinä tule näkemään kaikkea silmillämme. Oman ajatusten avartaminen ei ole koskaan pahitteeksi. Silti usein unohdamme, että vaikka näemme saman kuva, emme aina näe samaa asiaa siinä. Uskomme liikaa itseemme, ehkä joskus kannattaisi uskoa muihin.
1.8.2007 HILJAISUUS
Lähipäivinä kirkossa on vallinnut hiljaisuus. Kävijöitä on ollut huomattavasti vähemmän kuin edellisellä viikolla, mutta sitäkin useampi on tullut vain nauttimaan hiljaisuudesta ja mahdollisuudesta hiljentyä. Hiljentyminen on yleensä rauhoittavaa ja se antaa uutta voimaa.
Monen lomat ovat loppu puolella ellei jo loppuneet. Töiden ja opiskelun keskellä ei aina muista antaa itselleen mahdollisuutta hiljentyä ja sulkea ympäröivät asiat hetkeksi ajatusten ulkopuolelle. Ylöjärven kirkossa hiljaisuutta ei riko muu kuin pieni rauhoittava veden solina, joka lähtee vesialttarista. Kirkko on muutenkin loistava paikka hiljentymiseen, sillä omasta tilasta ei varmasti ole puutetta.
6.8.2007 KYNTTILÄ
Kun astuu kirkkoon, harvemmin kiinnität huomiota siihen kuinka paljon kirkossa on kynttilöitä, koska vain harva niistä palaa. Kynttilät ja kirkko tuntuvat jotenkin liittyvän yhteen. Kynttilät ovat myös kulkeneet mukana elämässämme, monet ihmiset ovat saaneet kastekynttilän ja hautaan siunauksessa vainaja hyvästellään kynttilöiden palaessa.
Kynttilöiden tuottama valo rauhoittaa ja hiljentää katsojansa. Ehkä kynttilät antavat meille toivoa ja uskoa siihen, että löydämme myös pimeinä hetkinä elämästämme valoa. Sen takia on hyvä sytyttää kynttilä niiden puolesta joiden elämästä puuttuu valoa.
17.8.2007 SYKSYÄ KOHTI
Tällä hetkellä suurin osa ihmisistä on jo töissä tai koulussa. Kesä alkaa kohta olla auttamattomasti takana, vaikka aurinko vielä välillä lämpimästi paistaakin. Toivottavasti jokainen on saanut viettää edes vähän lomaa, jotta jaksaa taas puurtaa töiden ja opiskelujen parissa tulevan talven. Nykyajan ihmiset helposti ahtavat kesälomansakin niin täyteen tekemistä, etteivät ehdi oikeastaan rentoutua kunnolla. On muka aivan pakko viedä lapset joka sortin huvituksiin, on vierailtava kaikkien tuttavien ja kummin kaimojen luona, tehtävä suursiivoukset ja käytävä vielä ulkomaillakin. Pysähtyminen ja vain oleminen jää nykyaikana usein vähemmälle. Toivottavasti muistaisimme tulevana talvena välillä pysähtyä ja miettiä, mitä meidän oikeasti on pakko tehdä ja mitä ei.
Nyt kun muilta lomat ovat pääosin loppuneet, rientää kesäblogi syys-, talvi- ja kevätlomille. Tiekirkko sulkee tänään ovensa mutta ei hätää, ensi kesäkuussa tänne saa taas tulla päivisin tutkimaan ja virkistymään. Hyvää syksyn alkua kaikille! :)