Lapsen suru 

Tälle sivulle on koottu linkkejä, joista lapsen lähellä olevat aikuiset voivat löytää vinkkejä kuolemasta puhumiseen, surevan lapsen tukemiseen ja tiedon lisäämiseen. Kun lapsi kohtaa kuoleman lähellään, jotain elämän turvallisuudesta särkyy. Menetyksen kestäminen on aikuisillekin usein niin vaikeaa, että haluaisi sulkea koko asian pois lapsen tietoisuudesta. Joskus voikin käydä niin, että lapsi jää kuoleman käsittelyssä ja vaikkapa hautajaisjärjestelyissä ulkopuoliseksi. Vaikka niin raskaan asian jakaminen lapsen kanssa herättää epävarmuutta, lapselle kuitenkin voi ja kannattaa puhua kuolemasta.

Kun kuolema koskettaa

Kuolema on vaikea sana. Kuolema muuttaa kokonaan sen, miten olimme rakkaan ihmisen kanssa. Sen tuoma erossa oleminen on niin lopullista. Koskaan enää ei voi jutella tai leikkiä yhdessä. Koskaan ei voi enää olla sylissä. Sellainen menetys tekee tosi surulliseksi. Voi tuntua niin pahalta, että tekee melkein kipeää. Usein silloin itkettää. Kun itkettää, on hyvä, jos vierellä on joku toinen. Surrakin voi yhdessä. Läheisyydestä tulee surunkin keskellä turvallinen olo.

Sekin on hyvä tietää, että ihmiset surevat eri tavalla. Jotkut viihtyvät yksin ja haluavat olla hiljaa. Joillekin on tärkeää jutella ja itkeä toisten kanssa. Sekin on tavallista, että paha mieli tekee kiukkuiseksi ja kärsimättömäksi.  Oikeastaan suru on vähän niin kuin työläinen, joka tulee ihmisen mieleen tekemään siellä omaa työtään. Suru viipyy ihmisen luona niin kauan kuin on tarpeen. Niin kauan, että on ehtinyt tuntea kaikkia tarvittavia tunteita. Niin kauan, että on ehtinyt ajatella kaikkea hassuakin. Asioita, joita olisi vielä halunnut sanoa tai tehdä yhdessä. Asioita, jotka itkettävät ja naurattavat.  Joskus niitä asioita voi kirjoittaa tai piirtääkin. Jollekin on ollut tärkeää tehdä kirje kuolleelle ihmiselle ja kertoa siinä omista tunteista ja ajatuksista. Sellaisen kirjeen voi laittaa vaikka arkkuun tai kirjoittaa myöhemmin.

Joskus aikuisen olo surevan lapsen vierellä on niin neuvoton, että itseäkin pakahduttaa. Silloin on tärkeää pitää huolta paitsi lapsesta, myös itsestään. Moni on kokenut helpottavana, kun on voinut jutella kuoleman herättämistä kysymyksistä, ajatuksista ja tunteista jonkun toisen ihmisen kanssa. Seurakunta järjestää sururyhmiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Seurakunnan työntekijöiden kanssa voi jutella myös henkilökohtaisesti. Jos kaipaa omaan työyhteisöön koulutusta tai työnohjausta aiheeseen liittyen, myös sellainen järjestyy. Yhteyttä voi ottaa  pastori Juha-Pekka Haavistoon, puh. 044 7868 004.

Jäähyväiset ja toivo

Kun tärkeä ihminen on kuollut, on tärkeää voida jotenkin hyvästellä, sanoa ”Hei, hei rakas!” Niin sanoessa haluaisi myös saattaa rakkaan ihmisen turvaan. Hautajaisissa jätetään jäähyväisiä yhdessä ja siunataan kuollut ihminen Jumalan sylin suojaan.

Ylöjärvellä hautajaisiin tullaan kirkkoon. Alttarin eteen kannetaan arkku. Kuollut ihminen on siellä. Arkun ympärille on tapana tuoda kukkia. Kun ne kannetaan siihen, sanotaan omia jäähyväissanoja. Hautajaisissa lauletaan yhdessä virsiä ja luetaan Raamattua. Siellä voidaan lukea vaikka siitä, kun Jeesus lupaa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, ei ikinä kuole.” Kristillisessä kirkossa uskotaan siihen, että Jumalan rakkauden voima on vielä suurempi kuin kuolema. Kun Jeesus oli kuollut pitkänäperjantaina, Jumala herätti hänet kolmantena päivänä. Pääsiäinen kertoo Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mustan surun jälkeen tulee valkoinen ilo. Jos olet joskus ollut kastejuhlassa, olet nähnyt sen saman ilon ja toivon värin valkoisessa kastemekossa. Kastevesi liittää Jeesukseen ja hänen ylösnousemukseensa. Merkiksi pienen vauvan kasvojen ylle pappi piirtää ristinmerkin. Saman ristinmerkin pappi piirtää myös hautajaisissa arkun päälle. Silloin hän siunaa kuolleen ihmisen ruumiin. Sen merkin suojassa ihminen on turvassa. Niin turvassa, ettei kuolema ja surukaan voi viedä pois toivoa.

Hautajaisissa jäähyväisten hetkellä ajatellaankin taivasta ja toivotaan, että vielä kerran Jumalan luona kohdataan. Kaikki ei pääty kuolemaan. Raamatussa taivaasta puhutaan lohduttavin kuvin. Se on turvallinen koti ja paikka, jossa Jumala pyyhkii pois kyyneleet ja surun. Taivaassa ei enää ole mitään pahaa, surullista tai sairauksia. Ja Jumalan lohdutusta on jo täällä maan päällä. Jumala pitää huolen niin kuolleista rakkaistamme kuin meistäkin, jotka kaipaamme heitä. Pyhäinpäivä on erityinen päivä kirkkovuodessa. Silloin muistetaan, että Jumalan syli ulottuu yli taivaan ja maan rajan. Silloin on tapana viedä kynttilälyhtyjä läheisten haudoille ja muistaa heitä. Hautausmaan kynttilöistä muodostuu silloin oikein valomeri. Se kertoo lämpimällä loisteellaan taivaasta ja kaiken voittavasta toivosta.

Linkkivinkkejä

Läheisen kuolema (MLL)

https://www.nuoretlesket.fi/wp-content/uploads/2010/06/Tiivistelm%C3%A4-koulutusmateriaalista1.pdf

http://evl.fi/apua-ja-tukea/suru-kriisi/lapsi-ja-kuolema

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/suru/lapsi-suree-omalla-tavallaan

default/files/materials_files/mieli_miten_kertoisin_netti.pdf

https://www.nuoretlesket.fi/lapsen-ja-nuoren-suru/

Kirjallisuutta

Lapsen kanssa luettavaksi
Anna-Mari Kaskinen: Kerro minulle taivaasta
Riitta Jalonen ja Kristiina Louhi: Tyttö ja naakkapuu
Susan Varley: Mäyrän jäähyväislahjat

Aikuiselle
Soili Poijula: Lapsi ja kriisi
Piia Perkiö: Kun kaikki on toisin

 

Yhdessä lapsen kanssa

Pieni hetki surun jakamiseen

Sytytetään kynttilä.

Rukoillaan Kotien rukouskirjan rukous:
"Taivaan Isä, meillä on ikävä (-nimi-).
Ole meidän kanssamme surun keskellä.
Pidä meistä huolta."

Lauletaan Virsi 499 (Jumalan kämmenellä).

Tukea seurakunnasta

Seurakunnalla on tarjota keskusteluapua elämän kriiseihin. Ota yhteyttä pastori Juha-Pekka Haavistoon, puh. 044 7868 004.